Työturvallisuus lähtee jokaisen asenteesta

Lakisääteisesti työnantajalla on vastuu huolehtia työturvallisuuden puitteista sekä kehittämisestä, mutta noiden säännösten noudattaminen kuuluu myös työntekijöille. Työturvallisuus nousee otsikoihin monesti vasta, kun jotakin vakavaa sattuu tai työmailla on havaittu suuria rikkeitä. Jatkuva kehittäminen ja ympäristöstä huolehtiminen pitäisi kuitenkin olla jokapäiväistä jo ennen tapaturmia – suurin osa tapaturmista voidaan ennaltaehkäistä. Yleisimmät tapaturmat sattuvat tavallisten työpäivien aikana normaaleissa olosuhteissa.

Vaaranpaikat vaanivat arkisissa hetkissä

”Yleisimpiä tapaturmia Selektalla tapahtuu kompastuessa, liukastuessa tai väärin tehdyissä nostoissa. Seurauksena voi olla raajojen venähdyksiä, nyrjähdyksiä tai pahimmillaan murtumia. Lisäksi käsien haavat ja silmiin tulleet roiskeet ovat yleisiä. Oman huolellisuuden lisäksi on erittäin tärkeää, että työvälineet ja suojaimet ovat kunnossa”, Terveystalon työterveyslääkäri Varpu Junnilainen aloittaa kertomaan. Fennian työturvallisuuden riskipäällikkö Piia Kyllönen jatkaa samalla linjalla, ”Aina, kun on liukas päivä, valtakunnan tilastoissa korostuu selkeä liukastumispiikki.” Liukastumisia käy niin työpäivän aikana kuin työmatkoillakin, jolloin ne lasketaan työtapaturmiksi. Rakennusalalla ja teollisuudessa vaaranpaikat lisääntyvät keliolosuhteiden lisäksi muuttuvista työympäristöistä sekä liikkuvista tehtävistä johtuen. ”Oma asenne on mielestäni paras keino ennaltaehkäistä onnettomuuksia. Lainsäädännöllisesti vastuu on työnantajalla, mutta annettuja ohjeita pitää noudattaa, havainnoida omaa ympäristöä ja pukeutua asianmukaisesti”, Piia Kyllönen valottaa.

Työturvallisuutta kehitetään työpaikoilla sisäisissä riskien arvioinneissa ja raporteissa jatkuvasti, mutta sen ymmärtäminen ja oppiminen tulisi alkaa jo aiemmin. ”Työturvallisuutta opetetaan jo koulutuksen aikana, mutta avainasemassa on perehdytys kuhunkin työtehtävään. Myös läheltä piti tilanteet tulisi läpikäydä työpaikalla, ja oppia niistä”, Junnilainen toteaa. Fennian työturvallisuuden riskipäällikkö on Terveystalon edustajan kanssa samoilla linjoilla. ”Koulusta alkaa ehdottomasti opetus työturvallisuudesta. Mielestäni jo ala-asteella pitäisi olla ensiapukoulutuksia, joita ylläpidettäisiin aina viimeiseen valmistumiseen asti. Sitten toiseen asteen koulutuksissa, lukiossa ja ammattikoulussa, mukaan tulisi työturvallisuuskoulutus”, Piia Kyllönen pohtii.

Hänen mielestään työturvallisuuden merkitys kasvaa, mitä lähemmäs työelämää päästään. ”Monesti nuoret alkavatkin tietyissä ammateissa olla enemmän valveutuneita riskeistä ja osaavat vaatia esimerkiksi riittävää suojausvarustusta, jos sellaista työnantaja ei ole jostain syystä hoksannut antaa”, Piia lisää. Kyllösen mukaan huolestuttava ilmiö kuitenkin on, että vaikka tietämystä on työmaalla, ollaan välistä liian kaverillisia eikä ymmärretä vastuuta muista. ”Perehdytyksessä kun käydään riskejä ja toimintamalleja läpi on tärkeää, että toisen osapuolen ei oleteta tietävän asioita, vaan kaikki oikeasti kerrotaan”, hän jatkaa.

Työnantaja kantaa vastuun, mutta työturvallisuus on jokaisen asia

Työnantajalla on lain edessä velvollisuus valvoa ja ylläpitää turvallisuutta työympäristöissä. Erilaisilla raporteilla, toimenpiteillä ja vastuuhenkilöillä pyritään jatkuvasti kehittämään toimintaa paremmaksi, mutta varsinaista raportointivelvollisuutta esimerkiksi vakuutusyhtiöille ei ole olemassa. ”Työturvallisuus on lopulta työnantajan ja jokaisen työntekijän vastuulla”, Varpu Junnilainen tiivistää. Fennian työturvallisuuden riskipäällikkö pohtii, että turvallisuusohjeiden ja määräysten noudattaminen ovat samalla tavalla päteviä ja noudatettavia kuin vaikka työaika.

”Tapaturmista tulee yksilötasolla vahvoja inhimillisiä vaikutuksia – haluaako kukaan tietoisesti vammautua tai kuolla työtehtävissä. Yhteiskunnan näkökulmasta tapaturmat tulevat kalliiksi”, Kyllönen toteaa jatkoksi. Työtapaturmien kustannukset voidaan karkeasti jakaa välillisiin ja suoriin kustannuksiin ja harva tuleekaan ajatelleeksi, kuinka paljon yksikin tapaturma maksaa työnantajalle, mutta myös valtiolle. ”Rakennustyömailla yksikin työtapaturma pahimmillaan keskeyttää koko työmaan etenemisen tai vähintään hidastumisen, kun tehtävään lähdetään rekrytoimaan ja perehdyttämään uusia tekijöitä”, Piia Kyllönen avaa kustannuksia.

Työtapaturmia tapahtuu, kun töitä tehdään. Tilastojen mukaan esimerkiksi lamat ja talouskriisit näkyvät heti myös työtapaturmien laskuna. Rakennuksilla ja teollisuudessa työympäristöt ja korkeuserot vaihtelevat tuoden uusia riskejä työhön kuitenkin muista olosuhteista huolimatta. ”Työturvallisuus ja ennaltaehkäisevä ympäristönhavainnointi on kaikkien vastuulla”, Fennian työturvallisuuden riskipäällikkö Kyllönen toteaa napakasti. Esimerkiksi kantotöissä kannattaa käydä oma reitti ensin läpi ja raivata tie turvallisuuden takaamiseksi.

”Vaikka työnantaja kantaa lopullisen vastuun, tietoinen vaaratekijöiden huomiotta jättäminen tekee myös työntekijästä välillisesti vastuullisen tapaturmasta”, Kyllönen sanoo. ”Myös oma osaaminen kasvaa havainnoidessa ympäristöä”, hän vinkkaa. Yksinkertaisimmillaan työntekijä voi kertoa turvallisuuspuutteista työnjohdolle tai yhteyshenkilölle, jolloin asioita saadaan eteenpäin, jos ei niille pysty itse tekemään mitään.

Selektan yhteystiedot
Terveystalon kotisivut
Fennian kotisivut

Teksti Saara Purhonen
Kuva  Saara Purhonen